Villiäkin villimpi lauantai...

Eilen suunniteltiin Kasian kanssa, että lauantaina tehtäisiin joku "eräretki". Niinpä perjantain alkuilta menikii tässä tietokoneella istuessa ja kaikenmaailman nähtävyyksiä selaillessa. Päätettiin käydä yhdestä "nähtävyyksiä Saarbrückessä" listasta kaikki yksi kerrallaan läpi, ja huomenna alotettaisiin Felsenweg nimisestä nähtävyysreitistä.  

http://www.saarbruecken.de/de/tourismus/radfahren_und_wandern/wandern/wanderrouten_in_der_region/saarbruecker_felsenwege. 

No nukuin sitte oletettua pidempään, koska perjantain kaikki muut oli jossain, Kasia jäi kotiin, kun alko sataa vettä ni mie lähin yksin käymään kylillä. Paul suositteli miulle Baker Street nimistä englantilaistyylistä pubia. Kävelin ensin epähuomiossa sen ohi ja kun sitte tulin takasin ja käväisin sisällä niin paikka oli niin täynnä ettei sinne mahtunut istumaan. Tosi mukavan näkönen paikka se oli joka tapauksessa, joskus täytyy mennä kattomaan tarkemmin. :) Niillä työntekijöillä oli sellaset valkoset flanellipaidat, tai sen tyyliset, ja sit niillä oli ruskeet sellaset vanhanaikasen näköset housut. Ne näytti just sellasilta kun entisajan englantilaiset maajussit varmaan on näyttäny. ;)

http://www.bakerstreetsb.de/ Tuolta voi käydä vähän kattomassa minkä tyylinen paikka se on.

No mut sinne en siis mahtunu, joten piti keksiä jotain muuta. Lähin vaan kävelemään kun en olis halunnu aina mennä vaan samoihin paikkoihin vaan nähä jotain uutta joskus. Kävelin varmaan vartin ympäriinsä ja kattelin mihin mahtuis istumaan. Kaikki paikat oli ihan täynnä, joten menin ensimmäiseen baariin, johon mahtu sisälle ja vielä istumaankii. Sehän olikii sitte fiksu idea, löysin itteni eräänlaisesta paikallisesta Pikku-Petestä. :D Kaikki muut oli "vanhoja" ihmisiä, jotka varmaan kaikki tunsi toisensa ja siinähän niillä riitti kyylättävää kun mie uutena naamana menin sinne, ja vielä istuin baarin parhaalle paikalle. Mitäs olivat jättäneet sen vapaaks, päätin että ennenkun joku sanoo jotain, mie en persettäni liikauta. :D Eipä siinä kukaan sitte mitää uskaltanu (tai mitä ikinä niitten syyt olikaan) sanoa, joten istuin niin kauan, että olin saanu juotua yhen Hefe Weizenin. Jossain vaiheessa sinne tuli sellanen vanha mies, joka sitten jäi miun kanssa siihen pöytään hetkeks...oli tosi mukavan olonen ja voivotteli kovasti kun "jouduin" olemaan yksin liikenteessä. :) Tuolta menin sitte tuttuun ja turvalliseen irkkupubiin. Siellä oli perinteiseen tapaan perjantainen konsertti menossa ja menin sitte alakertaan kuuntelemaan. Ne ukot veti ihan sairaan hyvin!! :D Istuskelin siellä muutaman tunnin kaikessa rauhassa ennenkun kaks niin kovin limasta jätkää ilmesty sinne alas ja tuppautu seuraan. Juttelin siinä sen toisen kanssa (sanoin etten puhu saksaa kun se useesti riittää karkottamaan tälläset tapaukset kun ne ei normisti osaa englantia), kun se ikävä kyllä osas englantia. Se oli joku marokkolainen ja kovasti selitti kaikkee.. Jossain vaiheessa se tyttö, joka työskenteli siellä, tuli kattomaan tarviinko apua sen kanssa. Se oli jotenki hirveen huomaavaista ja kiitin vielä sittenki ku lähin. Jätin sen miehen seisomaa sinne sateeseen ja lähin kotia nukkumaan.

Reitti alkoi.

Vaikka en ollu ees kamalan myöhään ni aamulla nukutti niin paljo, etten päässy sängystä ennen puolta yhtä. ;) Sit suihku, aamupala ja eikun retkeilemään. Mentiin bussilla, tai tarkemmin sanottuna kahdella bussilla noin vartin matka ja sitten oltiinkii suoraan sen kukkulan alapuolella mistä se niin kutsuttu ohjattu reitti alkoi. Ymmärsin loppumatkasta miks alkupään opastustauluissa mainittiin "Feste Schuhe", eli kestävät kengät.. Alkumatka oli yhtä mutaa ja vettä, mut maisemat oli tosi nätit kaikkine pienine vesiputouksineen ja maisemineen. :) Käveltiin siellä metän keskellä sellanen pari tuntia ja nähtiin pikkunen haukkakii, olin hyvin ylpeä itestäni kun tunnistin sen äänestä jo ennen näkemistä. :D

Välillä oltiin vähän epävarmoja siitä oltiinko enää oikeella polulla, mut sit aina jostain ilmesty se pieni sininen S-kirjain puuhun maalattuna ja tiedettiin, että oltiin menossa oikeeseen suuntaan. Ehkä hieman paremminkii olis koko reitin voinu merkitä, koska loppumatkasta valittiin selkeestikin väärä polku ja matka muuttu jopa hieman vaaralliseksi. Polku kapeni kapenemistaan ja muuttui entistä mutaisemmaksi...toisella puolella oli ylämäkeä, johon ei voinut kiivetä, sekä niitä tosi terävä piikkisiä puskia.. Eipä ollu montakaan vaihtoehtoa siinä vaiheessa...takasin ei viittiny mennä, ylös ei päässy ja alas olis ollu liian vaarallista mennä...oltiin nimittäin aika korkeella ja polku suoraan eessä teki pienen "mutkan" niin, että siinä välissä se melkein hävis kokonaan...ja koukkas sitte äkkiä ylös. Päätettiin mennä eteen päin... Selvittiinkii melkein vahingotta, mutta muta jalan alla lähti valumaan ja mie pyllähdin persuksilleni, tietenkii housut aivan mutasina sitte, kenkien kunnosta puhumattakaan täyty vielä mennä keskustaan. ;) Mut pääasia oli, että selvittiin kunnialla. Vähän matkaa tallattuamme huomattiin, että ylempää tuli toinen polku, joka luultavasti olis ollu vähemmän vaarallinen ja se oikea polku... No nyt kävi näin! :D 

"Look at my ass!!"

Rapatessa roiskuu.

Päästiin ajoissa takasin bussipysäkille, mikä oli kylläkin vähän sattumaa...Mut siinä sitten reteesti yritin olla niinku mitään ei olis tapahtunukkaa ja kävin jopa ostoksilla kaupassa noissa housuissa. Kukaan ei maininnu sanallakaan mitään miun housuista. ;)

Pienen pieni vesiputous.

Oon vahva!!

Keltenstein.

Kotiin päästyäni söin ja otin sitten pienet torkut. Illalla oli tarkotus mennä kaikkien kanssa Old Murphysiin (ylläri pylläri) kuuntelemaan sitä konserttia. Siellä oli joku amerikkalainen mies soittamassa kaikkia covereita, ja hyvin veti sekii! Saatiin jopa osallistua itekkin kun se oli tuonu monta sellasta helistin-soitinta, joita yleisö sai soittaa biisien tahdissa. Se olikii yllättävän hikistä puuhaa, mut hauskempaa kun vaan paikallaan istuminen. :D Sitte Emilio meni jossain vaiheessa sinne lavalle ja se mies soitti kun Emilio laulo La Bambaa. :D Sit niil on tapa tuolla baarissa aina jossain vaiheessa tuoda tarjottimellinen shotteja sinne alas ja ne myy niitä silleen, että jokainen voi laittaa niin paljon rahaa kun haluaa...mielenkiintosta. Oli tosi hauskaa...sieltä jatkettiin johonkin yökerhoon, jonka nimi oli passion. Se oli tosi pieni, sisälle makso 6€ ja ne soitti melkein vaan ysäri musaa. Ei huono paikka, vähän ehkä omituinen, mutta ihan mukava. Cuba Libreä sai vaan yheltä tiskiltä ja se makso 4€... :D

Nyt on sairaan kuuma, istuin äsken parvekkeella tietokoneen kanssa ja kattelin kun ampiaiset tappeli. Oikeesti ne tappeli ilmassa sillee, että toinen tippu aina maahan...sit alko olemaan vähän "vaaralliset" paikat ja päätin tulla takas sisälle.. ;) Kohta kunhan saan tän valmiiks lähen puistoon istumaan, otan varmaan kirjan mukaan kun aurinko paistaa niin nätisti ja asteita on +20! :D

Ihan kiva ilma :)